Luin saamelaislasten opetuksen ja varhaiskasvatuksen saannista Ylen sivuilta ja mieleeni nousi ajatus vääryydestä. Miksi saamelaislapsen on niin vaikea saada saamen kielistä opetusta? Mitä jos on saamelainen lapsi, jonka vanhemmat ovat puhuneet lapselle saamea koko lapsen elämän ajan ja on ollut saamen kielisessä varhaiskasvatuksessa, menee suomen kieliseen kouluun, koska lähistöllä ei ole saamen kielistä koulua, miten lapsi pärjää siellä?
Ymmärrän kyllä, että on vaikeaa ja kallista saada opetusta moniin kuntiin ja toisaalta kunnilla ei ole edes velvollisuutta järjestää saamen kielistä perusopetusta, mutta kansalaisella on kuitenkin oikeus omakieliseen varhaiskasvatukseen varhaiskasvatuslain mukaan.
Raha on suurin pulma opetuksen takaamiseen, koska on kallista palkata opettajia parille saamelaiselle oppilaalle. Mietin, että saamen kielinen sähköinen opetus voisi taata ongelman ainakin osittain. Se ei olisi välttämättä niin kallista ja oppilas voisi ainakin osittain opiskella saameksi, mutta opettaja opettaisi kuitenkin suomeksi.
Luulen että, on melkein mahdotonta saada Suomen moniin kuntiin täysin saamelainen opetus ilman todella suurta ja epätodennäköistä rahoitusta. Mielestäni tärkeintä ei ole saada täysin saamen kielistä opetus vaan keksiä opetustapa, jota he kuitenkin ymmärtävät. Tämä olisi kuitenkin parempi kuin ei mitään.
Vanhusten hoito Suomessa alkaa olemaan todella huolestuttavalla tasolla, mistä kertoo myöskin jatkuvat uutisoinnit puutteista ja laiminlyönneistä vanhusten hoidossa. Asia on kuitenkin etenemässä parempaa suuntaan, toivottavasti. Ylen nettisivuilla julkaistussa uutisessa kohuotsikot vanhusten huonosta hoidosta herättivät päättäjät: vanhuspalveluiden uudistaminen nytkähti nyt eteenpäin (10.4.2019) pohditaan vanhusten hoidon nykytilannetta ja kerrotaan työryhmästä, joka valmistelee nyt täysremonttia vanhusten hoitoon.
Kohuja vanhusten hoidosta kuulee nykyään todella paljon, mikä on pistänyt ainakin itseni miettimään todella paljon. En haluaisi kuvitella itselleni tilannetta, jossa muutan vanhana hoivakotiin saadakseni hoitoa, mutta todellisuudessa minua kohdeltaisiin niin kuin nykyään vanhuksia kohdellaan. Nykytilannetta vanhusten hoidossa voisi osittain kuvata jopa kiduttamiseksi. Vanhukset ovat tulleet hoivakoteihin saadakseen hoivaa ja huolehtimista, valitettavasti suurimmaksi osaksi nämä seikat jäävät toteutumatta. Kuitenkaan jokaisessa hoivakodissa asiat eivät ole näin huonosti, monet hoivakodit saavatkin positiivista palautetta elämisen laadusta ja ihanista oloista vanhuksille.
Mielestäni on mahtavaa, että ministeriö on ottanut vanhusten hoidon puutteet vakavasti ja asettanut valitsemansa työryhmän korjaamaan asiaa. Muutosta ei kuitenkaan saada aikaan ihan hetkessä, minkä takia uudistus on vasta valmisteluvaiheessa. Positiivista on kuitenkin, että puutteet on huomattu ja niihin pyritään puuttumaan mahdollisimman nopeasti.
Ylen uutisessa “Kohuotsikot vanhusten huonosta hoidosta herättivät päättäjät: vanhuspalveluiden uudistaminen nytkähti nyt eteenpäin (10.4.2019 Yle.fi) keskustellaan vanhusten huonoista hoidosta ja siihen liittyvästä vanhuspalvelulain täysremontista. Mielestäni viime aikoina on ollut aivan liikaa uutisia vanhusten huonosta hoidosta, mikä on erittäin huono juttu.
Uutinen kertoo mielestäni selkeän asian, että vanhuspalvelulain pitää muuttua, koska vanhuksia pitää hoitaa kunnolla! Omaiset ovat varmasti tällä hetkellä tosi huolissaan tutuistaan, jotka ovat näissä niin sanotuissa “hoivakodeissa”. Tällä hetkellä hoivakotien vanhusten hoito on erittäin huonoa. Esimerkiksi minun mummoni oli nyt keväällä hoivakodissa ja hän sai siellä erittäin huono laatuista hoitoa. En voi itse käsittää, kuinka alas vanhusten hoito on Suomessa tippunut. Ei tietenkään kaikissa hoivakodeissa, mutta ainakin Ylen uutinen listasi kaksi hoivayhtiötä: Esperi Care ja Attendo. Mummoni oli Attendonyhdessä hoivakodissa ja hän sanoi, ettei koskaan mene enään sinne.
Mielestäni on erittäin tärkeää vanhusten kannalta saada tämä ongelma nopeasti kuntoon ja olen erittäin iloinen, että sosiaali- ja terveysministeriö laittoi työryhmän hoitamaan asian. Toivon myös, että vanhuspalvelulakiin tulee erittäin isoja laatu vaatimuksia. En voi edes ymmärtää, miten vanhusten hoidon laatu on laskenut viime vuosina.
]]>
Viimeisien vuosien aikana tietoturvaloukkauksista on tullut ilmoituksia ennätysmäärä tietosuojavaltuutetun toimistoon. Ihmisten tietoja, salasanoja ja erilaisia käyttäjätunnuksia on päätynyt tietoja kalastelevien hyökkääjien haltuun.
Tietosuojavaltuutetun mukaan yleisin tapa hyökkääjällä on kalastaa henkilötietoja sähköpostiviestien avulla. Mielestäni varsinkin vanhat ihmiset ovat alttiita tällaisille kalasteluille ja nuorempien sukupolvien pitäisi informoida heitä erilaisista mahdollisuuksista, jolloin heidän henkilötietojaan voidaan anastaa vääriin tarkoituksiin.
Nykyään ladataan paljon erilaisia applikaatioita älypuhelimille. Applikaatiot pyytävät usein oikeutta käyttää erinäisiä oikeuksia puhelimella. Applikaatioilla voidaan kätevästi kalastaa tietoja, sillä usein luotamme niihin. Tarkastelemalla pyydettyjä oikeuksia voimme välttää tietojemme hyväksikäyttöä.
Paras tapa välttää tietojen kalastelua sähköpostiviestien kautta on suhtautua luotettaviinkin viesteihin kriittisesti ja miettiä, mihin viestin lähettäjä tarvitsee näitä tietoja. Verkko-ostoksia tehdessä, kannattaa tarkistaa miten kauppa kertoo käsittelevänsä henkilötietoja.
Ylen aiheesta tekemässä uutisessa (8.5.2019) kerrotaan kuinka varsinkin nuoret jatkavat vain ympäristön roskittamista haitoista huolimatta. Uutisessa kerrotaan, kuinka Kouvolan kaupunki on haastanut kaupungin asukkaat siivoustalkoisiin. Tarkoituksena on havahduttaa ihmisiä tajuamaan, että luonnosta on pidettävä huoli. “Jo yhden roskan poimimisella päivässä roskikseen on iso vaikutus, kun sen tekee suuri joukko ihmisiä”, kannustaa Kouvolan kaupunginjohtaja Marita Toikka. Uutisessa kerrotaan, että suurimmat ympäristön sotkija ovat tupakantumpit, joita kaduilta löytää koko ajan.
Luonnon siistinä pitäminen pitäisi tulla jokaiselle kansalaiselle itsestään selvyytenä. Ei se ole kovin iso homma laittaa se tupakantumppi tai karkkipaperi roskikseen. Puhtaampi ympäristö on jokaiselle ihmiselle mieluisempi paikka elää. Roskittaminen ei kuitenkaan voi loppua, jos kaikki ajattelevat muiden tekevän hommat puolestaan. Samanlaisia siivouskamppanijoita olisi hyvä pitää muuallakin pain Suomea. Jokaiselle ihmiselle tulee varmasti hyvä mieli, kun saa itse vaikuttaa positiivisesti ympäristön siisteyteen. Se sama homma olisi kuitenkin tehtävissä myös niin paljon helpommalla. Vie vain asiat roskiin eikä heitä niitä kadulle, niin ei tarvitsisi järjestää tallaisia talkoita ihmisille.
Lähteenä käytetty: https://yle.fi/uutiset/3-10772394
Ylen uutisessa käsitellään ihmisten tietosuoja-asioita ja sitä, kuinka ihmiset kiinnittävät niihin enemmän huomiota itse. Uutisen on kirjoittanut STT ja se on julkaistu 16.4.2019 Ylen nettisivuilla. Kuten uutisessa mainitaankin, että ihmiset kiinnittävät enemmän huomiota omiin tietosuoja-asioihin. Tämä voi johtua uudesta tietosuojalaista, mutta suuren osan huolesta kuitenkin aiheuttaa vaaroista tiedottaminen. Tiedottaminen on tärkeää, ja ehkä siksi tietosuojarikkeistä uutisoidaan paljon. Tämä aiheuttaa pelkoa ihmisissä, minkä takia useimmat alkavat huolehtia omista tietosuoja-asioistaan enemmän.
Kaikki eivät kuitenkaan ole perillä omista tietosuoja-asioistaan. Vanhukset, nuoret tai muut, joilla ei ole tarpeeksi tietämystä tietosuojasta voivat olla vaarassa. Luottokorttitiedot tai muu tärkeä henkilökohtainen asia voi lipsahtaa vahingossa jonnekin huijarin luomalle nettisivulle. Tämä johtuu tietenkin varomattomuudesta tai esimerkiksi laiskuudesta. Tietosuoja-asiat eivät ole vain uuden tietosuojalain varassa, eikä kaikkiin nettisivuihin voi luottaa. Vastuu on myös itsellään siinä vaiheessa, kun syöttää henkilökohtaisia tietoja ulkopuolisille tai on julkaisemassa muiden tietoja. Aina on hyvä tarkistaa nettisivujen käyttötarkoitukset saamilleen tiedoille ja varmistaa, miten saat saamaasi tietoa käyttää.
Ylen uutisessa “Kouluihin tulossa uudenlaista ilmasto-opetusta – "Pari maantiedon tuntia ysiluokalla ei riitä" (25.4.2019) käsitellään uudesta suunnitteilla olevasta oppiaineesta – ilmasto-opista. Uutisessa on haastateltu yhdeksäsluokkalaisia tyttöjä, jotka ovat huolissaan ilmastonmuutoksesta ja näin haluavat sitä käsiteltävän kouluissa enemmän.
Tytöt ovat sitä mieltä, että ilmastonmuutoksesta pitäisi puhua enemmän kuin yhden kerran yhdessä oppiaineessa vain kappaleen verran yhdeksännellä luokalla. Tämä väite ei ole paikkaansa pitävä, ainakaan minun kouluhistoriani osalta. Minun peruskoulussani ilmastonmuutoksesta puhuttiin vähintäänkin koko yläasteen ajan useassakin oppiaineessa sekä alakoulun ylimmillä luokilla ja sama on jatkunut lukiossa ollessanikin. Puhumattomuus aiheesta ala-asteella johtuu luultavasti siitä, ettei silloin aihetta oltu edes nostettu niin vahvasti esille (ihmisten aiheuttama ilmastonmuutos), enkä usko, että alakouluikäiset välttämättä edes ymmärtäisivät mistä on kyse, vaikka siitä kerrottaisiin. Asiasta kuitenkin saa ja pitääkin puhua.
Luulen, että näiden tyttöjen käsitys ilmastonmuutoksesta on jokseenkin suppea. He ovat saattaneet kuulla asiasta vain yhdestä näkökulmasta ja tieto perustuu ehkä netistä löydettyihin videoihin ja sosiaalisessa mediassa käytyihin keskusteluihin. Uutisessa nostetaan esille se, ettei ilmastonmuutoksesta puhuta tarpeeksi. Siitä löytyy kuitenkin paljon tieteellisiä tutkimuksia ja asiantuntijoiden keskustelua aiheesta – jos niitä vain viitsisi hakea. Tarvittaisiinko siis yhdelle aiheelle omaa oppiainetta, kun siitä puhutaan nykyisin lähes jokaisen oppiaineen yhteydessä ja asiaa eri puolilta tarkastellen (syyt, seuraukset, vaikutukset) unohtamatta internetistä löytyvää tietoa sekä muuta mediaa, kuten televisiota ja radiota, jossa ilmastonmuutos on yksi suurimmista keskusteluaiheista?
Ilmaston ymmärtäminen vaatii ainakin biologista, fysikaalista ja maantieteellistä osaamista (joita opitaan koulussa). On muistettava, että ilmastonmuutokseen vaikuttavat monet asiat ja sitä on tapahtunut läpi maapallon historian - myös ennen ihmisten olemassaoloa. On kuitenkin totta, että ilmaston lämpeneminen on kiihtynyt teollisuudenkin kiihtyessä. Enkä väitä, etteikö sen estämiseksi pitäisi tehdä asioita, totta kai pitää.
Kyse on kuitenkin siitä mitä oikeasti ollaan valmiita tekemään ja missä mittakaavassa. Onko tarpeellista alkaa rajoittamaan elämää niin, ettei siitä voi enää nauttia? On otettava huomioon monia asioita ja monesta näkökulmasta. On hyvä asia, että ihmisiä kehotetaan elämään kestävästi ja ympäristön hyvinvoinnista huolehtien. Mielestäni ei ole kuitenkaan syytä luoda uutta oppiainetta ainoastaan yhden asian setvimiseksi. Eri oppiaineissa aihetta on hyvä käsitellä juurikin erilaisista näkökulmista, kun taas erillisenä oppiaineena siitä voisi helposti tulla pelkkää valistusta ja ohjailua ilman perusteluja tai ymmärrystä itse ilmiötä kohtaan.
Artikkelissa kerrotaan kuinka monia nuoria huolettaa ilmastonmuutos. Siksi Suomen kouluihin ollaan kaavailemassa ilmasto-opetusta. Opinkirjo ja OAJ ovat luomassa kouluille mallia, miten ilmastoasioita voitaisiin käsitellä paremmin, kokonaisvaltaisemmin ja rakentavammin.
Ilmasto-opetus kuulostaa erittäin mielenkiintoiselta. Koska maantiedon tunneilla saa vain pintatietoa ilmastonmuutoksesta, tulee se olemaan varmasti monien nuorien mieleen. Koska tunnen itse, etten tiedä tarpeeksi ilmastonmuutoksesta, näen ilmasto-opetusta kannattavana ajatuksena. Täten nuoret saisivat lisää tietoa sen ehkäisemisestä, sekä siitä mitä ilmastonmuutos ylipäätään on ja mistä se aiheutuu. Se hyödyttäisi kaikkia yhteiskunnassamme eläviä. Tulevaisuuden työntekijät olisivat vastuullisia ilmastonmuutoksen näkökulmasta. He ajattelisivat ekologisesti, sekä huolehtisivat ympäristöstämme.
Pelkällä ilmasto-opetuksella ei kuitenkaan ratkaista sitä, mitä nuoret tietävät ilmastonmuutoksesta. Ilmastonmuutosta tulisi käsitellä monissa oppiaineissa, ei vain maantiedossa, jossa siitäkin puhutaan vain yhdessä kappaleessa. Ilmasto-opetus ei kuitenkaan voi olla omana oppiaineenaan. Sen opettaminen tulisi sisällyttää opetussuunnitelmaan. Jos monessa eri aineessa voidaan käsitellä ilmastonmuutosta, saavat nuoret monia eri näkökulmia pohdittavakseen asiasta. Näin edistämme tulevaisuuden yhteiskuntamme hyvinvointia.
]]>Sinisen tulevaisuuden perusti 20 perussuomalaisista eronnutta Uusi vaihtoehto -eduskuntaryhmän jäsentä vuonna 2017. Vuoden 2019 eduskuntavaaleissa puolueen kannatus ei ollut suuri, eikä puolue täten saanut yhtään kansanedustajaa eduskuntaan.
Puolueen puheenjohtaja Sampo Terho oli ennen ennakkoääniä toiveikas ja uskoi, että siniset saavat jopa useampia paikkoja eduskunnasta. Myös muut ehdokkaat olivat innokkaita ja toiveikkaita. Tunnelma kuitenkin muuttui, kun ennakkoäänestysten tulokset julkaistiin. Ennakkoäänien perusteella siniset tulisivat tippumaan eduskunnasta ja tämä sai ehdokkaat miettimään puolueen ja itsensä tulevaisuutta. Ennakkoäänien perusteella sinisten puoluesihteeri Matti Torvinen sanoi, että puolue harkitsee maanantaina, lopettaako se toiminnan. Terho sen sijaan sanoi, että puolue kokoontuu miettimään jatkoa. Äänistä huolimatta Terho ei kuitenkaan ollut vielä luopunut toivosta ja uskoi puolueen saavan vielä lisää ääniä.
Kun kaikki äänet olivat laskettu, saatiin varma tieto, että siniset tippuvat eduskunnasta. Tämän jälkeen sinisten pitää kokoontua ja päättää, mikä on puolueen tulevaisuus. Mielestäni sinisillä on kolme vaihtoehtoa koskien puolueen tulevaisuutta. He voivat joko jatkaa toimintaansa ja pysyä samana puolueena, mutta heillä ei vain ole kansanedustajia. Toisena puolue voisi mahdollisesti palata ja liittyä yhteen perussuomalaisten kanssa. Viimeisenä puolue voisi vain lopettaa toimintansa ja jokainen päättäisi itse, mitä tekee sen jälkeen. Koska sininen on nuori ja pieni puolue ei sillä ole ikinä ollut kovin suurta kannattajajoukkoa, mikä johti eduskunnasta tippumiseen.
Monet juuri äskettäin valitut eduskuntaehdokkaat ovat nyt myös ehdokkaina eurovaaleissa. Äänestäjät eivät ole olleet tästä kovin mielissään, sillä he kokevat, että he ovat tulleet huijatuiksi, ja että heidän äänensä ovat menneet hukkaan.
Ehdokkaita eurovaaleissa on erityisesti perussuomalaisten ja vihreiden puolueista. Ainakin perussuomalaisten kansanedustajat Laura Huhtasaari, Teuvo Hakkarainen ja Sebastian Tynkkynen ovat kertoneet, että heidän suunnitelmissaan on ottaa paikka eurovaaleissa vastaan, jos he tulevat valituksi. Vihreiden Bella Forsgren ja Saara Hyrkkö taas kertovat, että he eivät ole vielä varmoja ottaisivatko paikkaa vastaan, ja sanovat etteivät koe huijanneensa äänestäjiä.
Tällaisessa tilanteessa olisi siis erittäin tärkeää, että eduskuntavaaliehdokas kertoisi hyvissä ajoin ajatuksistaan pyrkiä myöskin eurovaaleihin. Kun aikomuksista ilmoitettaisiin aikaisemmin, ei voitaisi syyttää, että on tultu huijatuiksi, tai että oma ääni olisi mennyt hukkaan. Toisaalta voidaan ajatella, että eduskuntavaaleissa annettu ääni menee silti lähinnä puolueelle, eikä niinkään ehdokkaalle, kuten vasemmistoliiton kansaedustaja ja eurovaaliehdokas Hanna Sarkkinen asiasta kertovassa MTV:n uutisessa sanoo. Jos näin haluaa ajatella, ei oletettavasti silloin kai ole niin väliä hakeeko oma ehdokas eurovaaleihin vai ei.